Etnomusikologian vuosikirja https://etnomusikologia.journal.fi/ <p><em>Etnomusikologian vuosikirja</em> on kotimainen musiikintutkimuksen vertaisarvioitu open access -julkaisu. <em>Etnomusikologian vuosikirja</em> on ilmestynyt vuodesta 1986 ja sitä julkaisee <a href="http://www.etnomusikologia.fi/p/etusivu.html" target="_blank" rel="noopener">Suomen Etnomusikologinen Seura ry</a>&nbsp;(SES).&nbsp;</p> Suomen Etnomusikologinen Seura ry fi-FI Etnomusikologian vuosikirja 1799-5256 Alkusivut https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/75943 Kim Ramstedt ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 1 5 10.23985/evk.75943 Sinfoniaorkesteri-instituution kotoistaminen Suomessa https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/69764 <p>Vaikka kansallista tai paikallista historiaa kirjoitettaessa usein korostetaan kehityksen omaperäisyyttä ja toimijoiden innovatiivisuutta, ongelmia ratkotaan ja päätöksiä tehdään silmiinpistävän samankaltaisesti ympäri maailmaa. Kansalliset ja paikalliset toimijat omaksuvat globaalit ideat, mallit ja instituutiot ja sovittavat ne omiin intresseihinsä sekä paikallisiin olosuhteisiin ja resursseihin. Uusinstitutionalismissa tästä prosessista käytetään termiä ”kotoistaminen” (domestication). Artikkelissani tutkin, miten sinfoniaorkesteri-instituutio levisi Suomeen ja miten se kotoistettiin paikallisiin olosuhteisiin Porissa, Turussa ja Helsingissä. Erityistä huomiota kiinnitän verkostoihin, joiden välityksellä uudet ideat ja mallit välittyivät, sekä niihin diskursseihin, joita kotoistamisprosessin yhteydessä paikallisesti ja kansallisesti käytiin.</p> Olli Heikkinen ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 6–34 6–34 10.23985/evk.69764 Kantelepelimannit Arvi, Aarne ja Alfred https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/70101 <p>Tämä artikkeli käsittelee suomalaisen kanteleperinteen yhtä lajia, <em>tikkusoittoa</em>. Aihetta on tähän saakka tutkittu vain vähän, vaikka arkistoaineiston perusteella perinteisten tikkusoittotyylien kirjo on ollut laaja. Näkökulmani tässä artikkelissa on musiikkianalyyttinen, mutta arkistoaineiston tutkiminen on tapahtunut ensisijaisesti soittamalla havainnoiden.&nbsp;</p> <p>Artikkelin kysymyksenasettelu kytkeytyy tikkusoiton perinnetyyleihin ja niiden tutkimiseen soittamalla. Tarkastelen kolmen tikkusoittoperinnettä edustavan pelimannin henkilökohtaista tyyliä. Millaisina nämä soittotyylit näyttäytyvät, kun niitä lähestyy kaikilta näiltä soittajilta tallennetun <em>Hienohelma</em>-kappaleen versioita vertaillen? Selvitän myös tyylintutkimuksen prosessia, kun muusikko tutkii perinnetyylejä soittonsa avulla arkistomateriaaliin perustuen. Millaisia haasteita hän tässä työssä kohtaa?</p> <p>&nbsp;Artikkelin taustatyössä olen tutkinut ja opiskellut perinnettä arkistotallenteilta soittaen sekä analysoiden, esittänyt perinnetyylejä konsertissa ja pohtinut syvällisesti suhdettani traditioon. Tärkein menetelmäni on ollut soittamalla havainnoiminen ja lähestymistapana <em>musisoiva tutkija, tutkiva muusikko</em> on tässä tutkimuksessa olennainen.</p> <p>&nbsp;Artikkelin tutkimusaineisto koostuu vuosina 1937–1983 kerätyistä tikkusoiton arkistotallenteista, jotka ovat peräisin neljästä eri arkistosta. Analyysiosuudessa keskityn vertailemaan ja erittelemään kolmen pelimannin, Arvi Pokelan, Aarne Moision ja Alfred Backmanin soittotyylien piirteitä. Keskinäisten eroavaisuuksiensa vuoksi nämä tyylit muodostavat kattavan otoksen tikkusoiton arkistomateriaalista.</p> <p>&nbsp;Kolmelta soittajalta tallennettujen <em>Hienohelmojen</em> myötä avautui mahdollisuus tarkastella, kuinka nämä pelimannit ovat toteuttaneet saman kappaleen kukin omalla henkilökohtaisella tyylillään. Soittotyylejä vertailtaessa huomio kiinnittyy ennen kaikkea niiden moninaisuuteen. Moision ja Pokelan tyylit asettuvat tämän vertailun ääripäihin Backmanin tyylin sijoittuessa näiden välimaastoon.</p> <p>&nbsp;Perinteisten soittotapojen opetteluun liittyy monenlaisia haasteita, kun se perustuu pelkästään arkistotallenteiden hyödyntämiseen, eikä pelimannin tyyliin ole mahdollista tutustua yhdessä hänen kanssaan musisoiden. Tällainen työskentely kuitenkin kannattaa, sillä sen avulla voi ymmärtää menneisyyttä ja mahdollistaa tradition jatkumista.</p> Pauliina Syrjälä ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 35–65 35–65 10.23985/evk.70101 Imagined, remembered, gendered https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/69076 <p>This article examines the narratives of cosy other in the media representations of folk singers Julie Fowlis, Muireann Nic Amhlaoibh, Emily Portman, and Kate Rusby. I argue that the concept of cosy otherness derives from that of the internal other, but unlike it and the conventional post-colonial other, the cosy other is not ominous, competing, and negative, but something charming and unthreateningly different with singular cultural traits.&nbsp;</p> <p>Here, the narratives of cosy other combine the narratives of origins, authenticity, and performance, which in turn are connected in the active processes of remembering and premediation, and construct the four singers as nostalgic, authentic, and feminine in the media. Thus, the concept of the cosy other is also built on remembering, the process of premediation within it, and cultural memory with its individual and collective levels affecting each other and working together in the process.</p> <p>The aim of the study is to examine how the female folk singers are constructed as the cosy other in the media. The article endeavours to define the concept, to show how the narrative of cosy other is shaped, and to find out how cultural memory, remembering, and premediation work in this construction process. The theoretical framework of the paper is based on the concept of centre versus periphery (Chapman 1994), strategies of assimilation and projection in diminishing the threat of the other (Middleton 2000), discussions about the internal other (Bohlman 2000; O’Flynn 2014; Gelbart 2007), and studies on the concept of cultural memory (Erll 2009, 2011; Keightley &amp; Pickering 2012).</p> Noora Karjalainen ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 66–91 66–91 10.23985/evk.69076 Nature sounds in a hypermarket https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/69118 <p>This case study examines the use of nature sounds included in the space and sound design in the context of semi-public commercial spaces. The aim of this empirical experiment is to examine people’s perceptions and to evaluate how listening walks and group interviews as research methods can inform acoustic designing. The theoretical approach of the study derives from cultural musicology and soundscape studies. The key concepts of the study are acoustic design and ubiquitous listening. The research data consisted of listening walks and group interviews, which were analysed using frame analysis. As a result, four frames of interpretation were identified: 1) valuing background music; 2) the typical sounds of a hypermarket; 3) the sonic coherence of space; 4) soundscape as an enhancer of interaction. The study discusses how the sonic ambiance of a commercial space is sensed and how the spatial and sonic dimensions of the space can create affective experiences. The results are consistent with Anahid Kassabian’s and Brandon LaBelle’s arguments about how ubiquitous music and sound create space and collectively bind us, albeit momentarily, through their affective potential. As the research was conducted in an actual hypermarket, we were able to examine the sales figures during the research period of three weeks. We found that the sales were higher during the week the nature soundscape was played compared with previous and following weeks. This study is part of a larger research project called <em>X&nbsp;</em>that focuses on how the built environment and the visual and aural characteristics of space affect consumer behaviour and feelings of aesthetic pleasure.</p> Maija Kontukoski ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 92–120 92–120 10.23985/evk.69118 The The skillset of professional studio musicians in the German popular music recording industry https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/69085 <p>Among the professional roles in the recording industry, studio musicians have received relatively little academic attention. Who has played on a record and who has developed the rhythms, melodies and fills are secrets that remain hidden behind closed studio doors. Since the little public media available mainly recollects memories of past stars or musical developments from more than twenty years ago, little is known about more recent biographies, individual skills and working practices of average studio musicians from different parts of the world. Against this backdrop, the present study explored the skillset of studio musicians in Germany’s popular music recording industry. The interviewees provided rare insights into their careers, expressed their views on technological developments and depicted their economic realities. With increasing power and affordability of music production resources, new business models for studio musicians were developing along with a change of skills. For a long time, the successful studio musician had incredible playing skills, stylistic flexibility and was an excellent sight-reader. These requirements seem to have shifted; today’s musicians must have a broader skillset and be experts beyond their instruments. A repertoire of ideas and sounds to be offered spontaneously in a recording session are highly valuable next to empathy, social skills and a likeable and humble personality. The musicians must be both unique and flexible to serve a project and compete with the many fellow musicians and programmers of computer instruments.</p> Jan-Peter Herbst Tim Albrecht ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 121–153 121–153 10.23985/evk.69085 Suuren yleisön soittorasiat https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/69184 <p style="margin: 0px 0px 13.33px; line-height: 150%;"><span lang="fi" style="margin: 0px; line-height: 150%; font-family: 'Times New Roman',serif; font-size: 12pt;">Suomessa on kolme suurta valtavirtayleisön radioasemaa, joiden yhteenlaskettu kuunteluosuus muodostaa lähes puolet kaikesta radion kuuntelusta. Artikkeli vertailee Radio Suomen, Radio Novan ja Radio Suomipopin musiikkitarjontaa vuosina 2013 ja 2017 ja analysoi, miten niiden musiikkivalinnat poikkeavat toisistaan ja mitä soittolistat kertovat niiden tavasta puhutella kohdeyleisöjään. Artikkeli nojaa kilpailuasemaa ja markkinoiden luonnetta koskevaan teoriaan, jota tässä sovelletaan radion ohjelmistoa koskevaan kilpailuun. Artikkeli kehittelee asemien soittolistojen ominaisuuksia ja erottumista kuvaavia määrällisiä mittareita ja osoittaa niiden avulla, että tarkastellut asemat poikkeavat yhteisestä musikkiformaatistaan huolimatta merkittävästi toisistaan – jopa niin, etteivät ne näytä lainkaan kilpailevan samoista kuuntelijoista. </span></p> Heikki Hellman Arto Vilkko ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 154–182 154–182 10.23985/evk.69184 Muistettu ja unohdettu musiikki https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/69215 <p>Nuorten 1980-luvun musiikkikulttuureja ovat leimanneet mielikuvat kaupallisuudesta, pinnallisuudesta ja värikkäistä musiikkivideoista. Tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena ovat puolestaan olleet erityisesti erilaiset musiikilliset alakulttuurit. 1980-luvun nuoriso- ja musiikkikulttuurien suuret linjat ovat kuitenkin jääneet vielä tutkimukselliseen paitsioon. Tässä artikkelissa aikakauden nuorisomusiikkikulttuurien keskeisiä piirteitä hahmotellaan ristiinvalottamalla aikakautta kahden eri aineistokokonaisuuden, muistelukirjoitusten ja levymyyntitilastojen kautta. Aikakaudella nuoruuttaan eläneiden muistoja kerättiin Niin kasaria! -muistitietokeruulla yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin kanssa, ja vastauksia saatiin yhteensä 107. Kahden erilaisen lähdeaineiston rinnakkain käyttö tarjoaa myös metodisesti kiinnostavan esimerkin eri aineistolajien vertailusta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Muistitietoaineiston tarkastelu kertoo, että kaupallisesti menestyneimmät, albumimyyntilistojen kärjessä 1980-luvulla olleet laulajat ja yhtyeet eivät yksin hallitse aikakauteen liittyviä musiikkimuistoja. Mainittujen musiikkiartistien määrä ja kirjo ovat suuria – mainituista 698 artistista alle puolet mainitaan vähintään kahdessa eri vastauksessa, joten merkittävä osa on vain yhden vastaajan muisteluissa. Koko muistelijajoukolle yhteisesti merkittäviä artisteja oli suhteessa varsin vähän: vain 29 artistia mainittiin vähintään kymmenessä muistelukirjoituksessa. Nämä luvut kertovat muistelijoille merkityksellisen musiikin laajasta kirjosta ja musiikin lähteiden moninaisuudesta. Vaikka muistelun kohteena on 1980-luku, niin itse kuunneltu musiikki oli peräisin paljon laajemmalta ajanjaksolta. Aineistojen vertailu paljastaa myös, että alueelliset ja kielierot saattoivat vaikuttaa merkittävästi musiikin kuunteluun: ruotsinkielisten länsirannikolla asuneiden muistelijoiden musiikkimaisema poikkeaa selvästi muualla asuvien suomenkielisten muistoista.</p> Tanja Välisalo Petri Karonen ##submission.copyrightStatement## 2018-12-04 2018-12-04 30 183–206 183–206 10.23985/evk.69215