Etnomusikologian vuosikirja https://etnomusikologia.journal.fi/ <p><em>Etnomusikologian vuosikirja</em> on kotimainen musiikintutkimuksen vertaisarvioitu open access -julkaisu. <em>Etnomusikologian vuosikirja</em> on ilmestynyt vuodesta 1986 ja sitä julkaisee <a href="http://www.etnomusikologia.fi/p/etusivu.html" target="_blank" rel="noopener">Suomen Etnomusikologinen Seura ry</a>&nbsp;(SES).&nbsp;</p> fi-FI kim.ramstedt@gmail.com (Kim Ramstedt) kim.ramstedt@gmail.com (Kim Ramstedt) ti, 12 joulu 2017 00:00:00 +0200 OJS 3.1.1.2 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Alkusivut https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/67660 Meri Kytö ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/67660 ma, 11 joulu 2017 12:12:40 +0200 Helppotajuista arvokkuutta ja mandoliininsoittoa: suomalaisen keskimusiikin juurilla https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60930 <p>Artikkeli lähtee huomiosta, että 1900-luvun alun Suomessa oli laaja musiikin alue elitistyvän taidemusiikin (highbrow) ja tanssimusiikin (lowbrow) välissä. Tämä ’middle-music’ eli keskimusiikki koostui monista eri alalajeista, joiden tausta oli 1800-luvun helppotajuisessa konsertti- ja käyttömusiikissa: ravintoloiden orkesterimusiikissa, torvisoitossa, kotimusiikissa, kuorolaulussa ja jopa koululauluissa. Musiikillisesti keskimusiikin tyyli kiteytyi salonkiorkesterien sovituskäytännöissä ja ohjelmistossa, jota hallitsivat tunnelmakappaleet sekä fantasiat ja potpurit erilaisista näyttämöllisistä ja kansallisista aiheista. 1900-luvun alussa keskimusiikin keskeistä kasvualustaa olivat mykkäelokuvien säestysmusiikki sekä iltamien juhlamusiikki. Niiden ohessa tarjontaa monipuolistivat vernakulaaristen kielisoitinten (sitra, mandoliini, balalaikka, kitara) varaan rakentuvat orkesterit. Artikkelin toinen puoli koostuu laajasta ekskurssista. Sen aiheena on varieteemusiikin kotouttaminen osaksi arvostettua kansallista konsertti- ja iltamatoimintaa. Päähenkilönä on saksalainen muusikko ja musiikkikauppias Josef Binnemann (1865–1942). Hän toimi aktiivisesti Helsingissä 1890-luvulta alkaen sitran, mandoliinin ja kitaran soitonopettajana ja populaaristajana.</p> Vesa Kurkela ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60930 ma, 11 joulu 2017 12:06:29 +0200 Kenen perinnettä? Romani-informantit Suomen Kansan Vanhat Runot -aineistoissa https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/63130 <p>Kansanrunouden keruun historiassa kalevalamittaan perustuvaa laulettua runoutta on pidetty vanhimpana, arvokkaimpana ja kiireellisimmin kerättävänä perinteen muotona. Kalevalamittaisen runouden kohdalla on kiistelty pitkään ja toistuvasti siitä, missä määrin perinne on karjalaista ja missä määrin sen juuret ovat Länsi-Suomessa. Suomen etnisten ja kulttuuristen vähemmistöjen rooliin vanhan runoperinteen välittäjinä ei sen sijaan ole kiinnitetty juurikaan huomiota. Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomen romanien roolia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran organisoimassa kansanrunouden keruussa ja sen pohjalta syntyneissä aineistoissa. Artikkelissa selvitetään, kerättiinkö romaneilta 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla vanhaa suomenkielistä runoperinnettä ja kenen perinteenä sitä pidettiin: romanien, suomalaisten vai molempien. Tutkimusaineistona ovat Suomen Kansan Vanhat Runot -julkaisusarja (34 osaa vuosina 1908–1948, 1997) ja julkaisematon SKVR-kortisto, joka sisältää 1960-luvulla luetteloidut noin 60 000 tekstiä.</p> <p>Artikkelissa rakennetaan kuvaa SKVR-aineistoista löytyvien 16 romanikertojan taustoista, heidän välittämänsä perinteen sisällöstä ja muodosta sekä keruutilanteista. Tarkemmin analysoidaan yhtä romanikertojaa, August Herman Bergiä, ja hänen kohtaamisiaan kansanperinteenkerääjä Antti Valven kanssa 1910-luvun alussa. Tutkimusaineistojen avulla pyritään tavoittamaan aikanaan keruutyötä tehneiden kerääjien, romanikertojien ja arkiston työntekijöiden käsityksiä toimintansa luonteesta: mitä kerääjät olivat keräämässä, mitä kertojat ajattelivat kertovansa ja millaista aineistoa arkistoon ja ainesjulkaisuihin haluttiin. Näkemys suomalaisen perinteen ja romaniperinteen suhteesta rakentuu näin kolmesta suunnasta: kerääjien, kertojien ja arkiston näkökulmista.</p> <p>Artikkelissa osoitetaan, että silloin, kun romanikertojan kertoma perinne on sopinut suomalaisen kansanperinteen kategorioihin, se on otettu aineistoihin ja kokoelmiin mukaan suomalaisena kansanperinteenä. Romanien omaa perinnettä ja romanikielisiä aineistoja ei kuitenkaan ole tietoisesti kerätty – ennen kuin vasta 1960-luvulla keruuideologiassa tapahtuneiden painopisteen muutosten myötä. Romanikertojien tarkastelu SKVR-aineistoissa tuo näkyväksi rajanvetoja sen suhteen, millaisesta aineksesta suomalaisen kansanperinteen on kulloinkin ajateltu koostuvan. Samalla se myös havainnollistaa romanien osallisuutta suomalaisesta kulttuurista ja perinteestä.</p> Risto Blomster, Kati Mikkola ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/63130 ma, 11 joulu 2017 12:10:21 +0200 Vanhustyön lähiesimies musiikillisena toimijana https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60953 <p>Kun musiikki- ja taidetoimintaa toteutetaan osana ikääntyneiden hoivaa, vanhustyön lähiesimiehet nousevat tärkeään rooliin. Lähiesimiesten kulttuuritoimintaan liittyvistä näkemyksistä ja kokemuksista ei ole kuitenkaan vielä kirjoitettu paljon. Tämän tutkimuksen keskiössä on heidän musiikillinen toimijuutensa: Miten lähiesimiehet vaikuttavat musiikkitoiminnalla vanhuspalveluiden arkeen? Kuinka vanhuspalveluiden sosiokulttuuriset käytännöt vaikuttavat lähiesimiesten musiikillisen toimintaan? Tutkimus pohjautuu taidelähtöisten hyvinvointipalveluiden kehittämistyöhön, jota tutkija on tehnyt soveltavana etnomusikologina yhteistyössä Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalveluiden lähiesimiesten kanssa. Etnografisin menetelmin kerätty tutkimusaineisto on koottu vuosina 2012–2016.</p> <p>Lähiesimiesten musiikillinen toimijuus näyttäytyy käytännön teoissa: he toimivat musiikkitoiminnan toteuttajina ja sitä kautta ikäihmisten hyvinvoinnin tukijoina, hoivatyöntekijöiden ohjaajina ja kannustajina sekä hoivayhteisön musiikillisten verkostojen rakentajina. Lisäksi esimiehet ylläpitävät musiikkitoiminnalla omaa työssä jaksamistaan ja kehittävät omaa ammatillista toimijuuttaan. Lähiesimiehen musiikillinen toimijuus on tiiviissä vuorovaikutussuhteessa työ- ja hoivayhteisön muiden toimijoiden kanssa: toisaalta lähiesimiehet mahdollistavat ja rajaavat toiminnallaan asiakkaiden, työntekijöiden ja kollegoiden musiikillista toimijuutta, toisaalta muiden työntekijöiden asenteet ja tekemiset sekä annetut resurssit vaikuttavat heidän omiin mahdollisuuksiinsa viedä eteenpäin musiikki- ja muuta kulttuuritoimintaa. Vanhustenhoitoyhteisön jäsenet muodostavat yhdessä toimintaympäristön, joka rajaa ja määrää sekä toisaalta ohjaa ja mahdollistaa heidän yksilöllistä ja yhteisöllistä musiikillista toimijuuttaan.</p> <p>Kulttuurisen vanhustyön käytäntöjä suunniteltaessa on tärkeää huomioida myös lähiesimiesten ja päälliköiden henkilökohtainen suhde taiteeseen. Oman musiikillisen kokemuksen ja toiminnan kautta esimiehille voi aueta uusia mahdollisuuksia kiinnostua itsestään sekä ammatillisena että taiteellisena toimijana ja merkitysten antajana sekä ymmärrystä ja välineitä sosiaali- ja terveysalan hoiva- ja työyhteisöiden arkisiin haasteisiin.</p> <p>&nbsp;</p> Taru Tähti ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60953 ma, 11 joulu 2017 12:09:26 +0200 Music studio operators from Germany’s “Ruhrpott”: Role, services and resources https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/63490 <p class="Stdnachberschrift"><span lang="EN-GB">The role of record producers has always been in the state of constant change. Following Howlett (2009) and Martin (2014), this article explores the work realities of ordinary but still professional “studio operators” from the Ruhr Area in Germany. Focusing on studio operators rather than on record producers pays special attention to the economic, material and administrative aspects that are often neglected. The findings indicate that aspiring producers see the need to have a studio of their own and to offer various services besides the core activities of recording, mixing and mastering. The results also reveal a type of creative entrepreneur in the true sense of a “studio operator”.</span></p> Jan-Peter Herbst, Jan Holthaus ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/63490 ma, 11 joulu 2017 12:11:21 +0200 Musiikin ekologinen lähiluku digitaalisessa kulttuurissa: pohdintoja musiikin kokemuspohjaisen kulttuurianalyysin lähtökohdista https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60949 <p><span lang="fi">Tässä artikkelissa arvioin lähiluvun historiaa ja sen nykyisiä käytäntöjä musiikissa ja taiteiden tutkimuksen lähialoilla uusien teorioiden valossa digitaalikulttuurista ja monitieteellisestä tutkimuksesta. Artikkelissa esitän argumentin, että päivitetyissä muodoissaan lähiluku tulisi nostaa muiden laajasti hyväksyttyjen monitieteellisten menetelmien rinnalle. Eräs syy minkä takia lähiluku ei ole saavuttanut samanlaista monialaista hyväksyntää kuten esimerkiksi etnografia ja diskurssianalyysi on se tosi asia, että lähiluvun menetelmiä on perinteisesti sovellettu tavoilla, jotka vaativat hyvin erikoistunutta tietoa, ja sitä tukevaa koulutusta vain yhdestä tietystä alasta. Koska lähilukua helposti ajatellaan kirjallisuuden tutkimuksen ”uuden kritiikin” suuntauksen kaltaisena, syntyy helposti korostunut kuva taiteen autonomiasta. Kulttuurisen tutkimuksen ja poikkitieteellisen taiteiden tutkimuksen valossa tämä kuva on ollut nyt vuosien aikana kuitenkin hajoamassa, ja tämä näkyy erityisesti tutkimuksessa taiteidenvälisistä käytännöistä sekä tutkimuksen tyypeissä missä esitystilanne, konkreettiset mediat ja käyttöyhteydet, toimijuus, sekä kokemuksen monimodaaliset lähtökohdat on otettu huomioon. Mieke Balin tapaan pidän ”käsitepohjaista” ja aineistolähtöistä lähestymistapaa lupaavimpana tienä eteenpäin ”kulttuurisessa analyysissa”, juuri siksi että se soveltuu parhaiten tutkittaviin ilmiöihin. Kehysajattelu, joka on tuttu ei ainoastaan Balin kirjoituksista vaan myös Batemanin, Goffmanin, ja Derridan, tarjoaa myös oivallisen tavan toimia monimenetelmällisesti&nbsp; ja samalla tiedostaa tutkimuksen lähtökohtia uudistetuissa lähiluvun käytännöissä. Otan myös huomioon ”digital humanities” -tutkimusalan </span>(James Sosnoski, N. Katherine Hayles)<span lang="fi">, joka korostaa, miten koko idea lukemisesta (joka kulttuuristen ilmöiden tulkinnassa tarkoittaa laajemmin kuvailua ja tulkintaa) on muuttumassa olennaisesti nykyisessä yhteiskunnassa. Artikkelin loppuosassa kiinnitän huomiota lähilukuun liittyviin käytännön asioihin.</span></p> John Richardson ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60949 ma, 11 joulu 2017 12:08:32 +0200 Mahtava peräsin ja pulleat purjeet: lihavuus, naiskuva ja seksuaalisuus kolmessa suomalaisessa populaarimusiikkikappaleessa https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60926 <p>Artikkelissa rakennetaan siltaa suomalaisen kulttuurisen musiikintutkimuksen ja feministisen kulttuurisen lihavuustutkimuksen välillä ensimmäistä kertaa. Tavoitteena on tarkastella kriittisesti painodiskursseja suomalaisessa populaarimusiikissa kolmen esimerkin kautta: Kipparikvartetin ‘On lautalla pienoinen kahvila’ (1951), Leevi and the Leavingsin ‘Sopivasti lihava’ (1988), ja Jukka Pojan ‘Pläski’ (2007). Musiikkia analysoidaan sekä lyriikoiden että soivan materiaalin tasolla kulttuurisen lähiluvun avulla (Middleton 2012, Richardson 2016) , erityistä huomiota painon kuvailuun kiinnittäen. Yhtenä lisänäkökulmana artikkelissa käytetään autoetnografiaa (Kyrölä 2014), jossa tutkija tuo omia muistikuviaan ilmi laulujen esitys- tai kuulemistilanteissa esimerkkinä lihavan ihmisen kokemuksesta painodiskurssin musiikillisesta kuvailusta. Laulujen ja niiden painodiskurssien kautta avautuu useita kysymyksiä koskien laulujen naiskuvia, niiden seksualisointia ja kehollistamista, sekä niiden ihannointia ja kammoksumista. Lisäksi artikkelissa analysoidaan suomalaisuuden käsitettä (Lehtonen, Löytty &amp; Ruuska 2004) osana hyväksyttävää naiseutta ja lihavuutta.</p> <p>Kipparikvartetin ‘On lautalla pienoinen kahvila’ kuvailee kahta naista, Sannia ja Marleenaa, joista toinen on kaunis, toinen pullukka. Leevi and the Leavingsin ‘Sopivasti lihava’ kuvailee lihavaa naista seksuaalisena fetissinä. Jukka Pojan ‘Pläski’ levittää kehopositiivista kuvaa antamalla luvan olla “pläski”, jota voi verrata hiphop-kulttuurin sanaan “phat” (Gross 2005). Kaikkien laulujen nais- ja kehokuvia lähestytään huumorin kautta. Artikkelissa pohditaan, onko ilakoiva, karnevalistinen lähestymistapa toiseuttava vai hyväksyvä strategia kuvaamaan lihavaa kehoa, ja miten haluttava naiseus kuvastuu lihavuuteen. Hyväksyttävä naiseus on kaikissa esimerkeissä kyseenalaistettu tila liittyen nimenomaan lihavuuteen, seksuaalisuuteen ja kehollisuuteen, ja tätä ambivalenttia suhtautumista kuvataan sekä lyriikkojen että soivan materiaalin tasolla.</p> Anna-Elena Pääkkölä ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60926 ma, 11 joulu 2017 12:05:28 +0200 Listening to the Resonance: Representation of Traumatic Experience in the Film Enduring Love https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60872 <p>The film <em>Enduring Love </em>(dir. Roger Michell, UK, 2004)<em>, </em>based on a novel of the same title by Ian McEwan (1997), depict the experience of trauma in the central character Joe Rose’s (Daniel Craig) life. In the film, the trauma is motivated by a hot air balloon accident and stalking, which haunt and obsess the central character as two leitmotifs, “Balloon Music” and the sound of the wind. In this essay, the representation of the experience of trauma is discussed in the light of Julia Kristeva’s theory on signification process and Jean-Luc Nancy’s concept of resonance. The film <em>Enduring Love</em> is discussed as a portrait of contemporary trauma; stalking is an example of obsessive and traumatizing behaviour that is recognized as criminal and socially condemned conduct around the time the original novel was released.</p> Sini Mononen ##submission.copyrightStatement## https://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60872 ma, 11 joulu 2017 00:00:00 +0200